Mirka Saarinen viihtyi hyvin työssään tapahtuma-alalla, eikä ollut koskaan haaveillut yrittäjyydestä. Saarinen oli nähnyt yrittäjyyden haastavat puolet yrittäjävanhempiensa kautta ja ajatellut, ettei sama polku olisi häntä varten.
Ajatus omasta yrityksestä kuitenkin muuttui, kun hänen yli 90-vuotias Sulo-pappansa muutti muistisairaana hoivakotiin. Sosiaalinen ja huumorintajuinen pappa kaipasi päiviinsä kahta hyvin tavallista asiaa: juttuseuraa ja ulkoilua.
Saarisen Sulo-pappa sai asua pitkään kotona vaimonsa hoidettavana, kunnes mummun voimat eivät enää riittäneet omaishoitajuuteen ja pappa muutti hoivakotiin. Perhe ajatteli muuton tuovan papan elämään turvallisuuden lisäksi myös sosiaalisuutta ja tekemistä. Ensimmäinen vierailu hoivakotiin muutti kuitenkin käsityksen.
– Pinkit lasit pirstaloituivat kyllä aika lailla, kun tilanteen näki, Saarinen muistelee.
Toiveena kiireetön seura
Hoivakodin arki näyttäytyi erilaisena kuin hän oli kuvitellut, eikä hoitajilla valitettavasti riittänyt aikaa muuhun kuin välttämättömyyksiin. Pappa olisi halunnut päästä ulos ja ennen kaikkea saada jonkun, jonka kanssa jutella kiireettömästi. Perhe vieraili papan luona viikonloppuisin, mutta arkipäivät olivat pitkiä ja yksinäisiä.
Saarinen alkoi miettiä, voisiko joku muu käydä papan luona säännöllisesti. Toiveissa oli sama tuttu ja sydämellinen ihminen, jonka kanssa viettää aikaa yhdessä ja joka voisi kertoa tapaamisen jälkeen perheelle, kuinka pappa voi. Saarinen perheineen alkoi etsiä papalleen seuraa, joka lähtisi kävelylle tai torille, olisi läsnä ja jäisi hetkeksi juttelemaan. Kun sopivaa vapaaehtoista ei löytynyt, perhe oli valmis maksamaan palvelusta. Sellaista ei kuitenkaan tuntunut olevan tarjolla. Niinpä Saarinen päätti rakentaa palvelun itse ja Seurana sai alkunsa.
– Jos kukaan ei laita vanhusta etusijalle, niin me ainakin laitamme, Saarinen kertoo muistellessaan yrityksen perustamista.
Saarisen tuttavat kannustivat viemään yritystä eteenpäin, mutta idea sai osakseen myös epäilyksiä. Saarinen kuitenkin luotti omaan intuitioonsa.
Ensimmäinen asiakas jäi mieleen
Ensimmäisen asiakkaansa Lassen Saarinen muistaa edelleen lämmöllä. Lassen tytär otti Seuranaan yhteyttä, koska hän kaipasi muistisairaalle isälleen seuraa. Ruuhkavuosia elävällä tyttärellä ei ollut niin paljon aikaa isälleen kuin hän olisi halunnut, ja huoli isän hyvinvoinnista oli suuri.
Saarinen aloitti itse Lassen seuralaisena. Yhdessä käytiin ulkoilemassa, ravintoloissa ja kauppakeskuksissa sekä vierailtiin jopa Lassen entisellä työpaikalla.
– Hän oli niin onnellinen. Ulkoilu oli aina juhlan aihe, ja huumorilla ja ilolla pääsimme aina lähtemään.
Kun Lassen kunto myöhemmin heikkeni, myös yhdessä tekeminen muuttui. Ulkoilemaan lähdettiin pyörätuolilla ja hoivakotiin muuttamisen jälkeen tapaamiset jatkuivat siellä. Lasse pysyi Seuranan asiakkaana elämänsä loppuun asti.
Seuraa, joka mukautuu elämän muuttuessa
Asiakkaalle pyritään löytämään ihminen, jonka persoona, kiinnostuksenkohteet ja elämäntilanne sopivat mahdollisimman hyvin hänen kanssaan yhteen.
Seuralaisen kanssa tehdään tavallisia asioita, joita ystävänkin kanssa tehtäisiin. Yhdessä voidaan ulkoilla, käydä ostoksilla, lääkärissä, kirkossa tai hautausmaalla, harrastaa, muistella vanhoja tai vain jutella. Tekeminen muuttuu asiakkaan toimintakyvyn mukana. Aktiivinen urheilu voi vuosien kuluessa vaihtua tikanheittoon ja teatterikäynnit kirjan lukemiseen hoivakodissa. Lopulta tärkeintä ei välttämättä ole se, mitä tehdään, vaan se, että rinnalla on tuttu ihminen.
– Tärkeintä on se läsnäolo. Joskus asiakas avaa silmänsä vain varmistaakseen, että olethan vielä siinä, Saarinen kuvailee.
Pitkissä asiakassuhteissa seuralaisesta voi tulla asiakkaalle hyvin tärkeä henkilö. Saarisen mukaan joskus käy niinkin, että muistisairas asiakas muistaa tutun seuralaisensa nimen, vaikka omien sukulaisten nimet eivät enää muistuisikaan mieleen.
Merkityksellistä työtä myös eläkeläisille
Seuranan toiminnan merkitys ei rajoitu vain asiakkaisiin. Yritys työllistää seuralaisiksi eläkeläisiä, jotka saavat työn kautta mahdollisuuden käyttää omaa aikaansa ja elämänkokemustaan muiden hyväksi, ja kiinnostusta työhön riittää. Seuranan listoilla on jo tuhansia eläkeläisiä, jotka haluaisivat toimia seuralaisina, ja sopivia ihmisiä etsitään myös esimerkiksi eläkeläis- ja senioriyhdistysten kautta.
Seurana järjestää seuralaisilleen koulutuksia ja yhteisiä tapaamisia. Työ tuo monelle merkityksellisyyden lisäksi työkavereita, yhteisöllisyyttä ja syyn lähteä kotoa.
– Tässä työssä kun antaa, saa vähintään tuplana takaisin, Saarinen kertoo.
Työn merkityksellisyys nousee seuralaisten palautteissa kerta toisensa jälkeen tärkeimmäksi syyksi tehdä työtä, ja Seurana on saanut myös Suoden paras työpaikka -tunnustuksen vuonna 2021. Kiitosta toiminnasta tulee niin asiakkailta kuin heidän läheisiltäänkin.
Yrittäjyys vaati luottamaan omaan ajatukseen
Seuranan rakentaminen ei ole ollut helppoa. Ensimmäisinä vuosina Saarinen teki pitkälti kaiken itse, ja tunnettuuden rakentaminen oli hidasta. Erityisen haastava vaihe koitti koronapandemian aikana, kun yrityksen koko toiminnan ytimessä oleva ihmisten kohtaaminen vaikeutui. Silti Saarinen ei ole miettinyt yrityksen jättämistä.
– Olen rakentanut palvelun itselleni, omaan tarpeeseen, tärkeän asian vuoksi, Saarinen kertoo.
Hän pitää jopa vahvuutena sitä, ettei tullut alun perin hoiva-alalta. Aiemmassa työelämässään hän oli oppinut katsomaan palveluita vahvasti asiakkaan näkökulmasta, ja sama ajatus siirtyi Seuranaan.
– Hyppäsin rahallisesti johonkin, mihin ei ehkä olisi kannattanut, olihan se iso riski. Mutta en voisi kuvitella tekeväni enää mitään muuta.
Finaalipaikka toi tärkeälle työlle näkyvyyttä
Pääsy Suomen rohkein yrittäjä -kilpailun finalistiksi oli Saariselle sekä yllätys että tärkeä tunnustus. Erityisen merkityksellistä oli kilpailun tuoma näkyvyys. Seuranan tunnettuuden rakentaminen on ollut hidasta, ja Saarinen toivoo yhä useamman löytävän palvelun silloin, kun omassa lähipiirissä on seuraa kaipaava ihminen.
Saarinen näkee Seuranan kaltaiselle palvelulle tulevaisuudessa yhä enemmän tarvetta. Moni ruuhkavuosia elävä läheinen kantaa huonoa omaatuntoa siitä, ettei aikaa ikääntyvälle vanhemmalle tai muulle läheiselle ole niin paljon, kuin haluaisi. Samalla Saarinen toivoisi, että Suomessa ymmärrettäisiin nykyistä paremmin ennaltaehkäisevän työn ja yksinäisyyden vähentämisen merkitys.
Tulevaisuudessa Saarinen haluaa Seuranan kasvavan, mutta ei vanhusten kustannuksella. Tavoitteena on pitää huolta siitä, että Seurana on hyvä paikka myös työtä tekeville seuralaisille. Kasvun rinnalla Saarinen haluaa säilyttää sen, mistä kaikki aikanaan alkoi: aidosta kohtaamisesta.
Seuranassa onnistumista mitataan lopulta hyvin yksinkertaisella tavalla.
– Kun seuralainen, asiakas ja omainen ovat kaikki tyytyväisiä, tiedämme olevamme oikeilla jäljillä, Saarinen kiteyttää.