Kuvassa Mari Laaksonen. Valokuvaaja Terotemedia / Tero Takalo-Eskola
Mari Laaksonen muistelee blogikirjoituksessaan koronan tuomia iloja ja suruja aina retkeilyintoilusta ikäihmisten yksinäisyyteen. Miten syvässä päädyssä pulikoivat yksinyrittäjät pärjäävät ja missä pandemia-aikana liikkuvat normaalin yrittäjäriskin rajat, Laaksonen pohtii. Erityisesti yrittäjä korostaa exit-suunnitelman laatimisen merkitystä tulevien kriisien varalle.
Kiinasta kuului kummia
Kiinan Wuhanista kuului kummia jo vuoden 2019 lopulla: tappava virus jylläsi kaupungissa täydellä voimalla. Euroopassa koimme tämän hyvin kaukaiseksi asiaksi. Mutta eipä aikaakaan, kun virus saavutti Suomen, ja ensimmäinen tartuntatapaus uutisoitiin kesken turistikauden Suomen Lapissa.
17. maaliskuuta 2020 Suomen hallitus julisti voimaan valmiuslain. Edellisenä päivänä oli päätetty sulkea koulut. Suomi ja koko maailma olivat muuttuneet yhdessä yössä. Kansalaisten arki muuttui äkkiä täysin kotikeskeiseksi, kun laaja etätyösuositus siirsi noin puolet työtätekevästä väestöstä ja lähes kaikki opiskelijat etätöihin ja -opiskeluun.
Suomi sulki ovensa ja jopa Uudenmaan rajalle viriteltiin rajavyöhykettä. Suuri osa vapaa-ajan palveluista, kaupoista, ravintoloista, liikkeistä ja hotelleista suljettiin. Isoja festivaaleja peruttiin, ja urheilukilpailut esitettiin tyhjille katsomoille. Kevään 2020 sulkulistan jatkoksi pääsi myös päiväkodit, koulut sekä harrastukset.
”Teams-kokoukset hoituivat kotoa käsin kauluspaidassa ja kalsareissa"
Nämä muutokset aiheuttivat useille suomalaisille myös ongelmia, vaikka moni toivottikin aluksi vaihtelun tervetulleeksi. Pienessä hetkessä ei ollut kiire enää mihinkään. Kadut olivat autioita eikä työmatkaruuhkasta ollut tietoakaan. Kokoukset hoituivat mökkilaiturilta tai kotoa käsin kauluspaidassa ja kalsareissa.
Työnteko zoomaillen ja Teams-välitteisesti tuntui aluksi uudelta ja innostavalta. Perheillä oli enemmän aikaa yhdessäoloon. Arjesta tuli kiireetöntä ja yksinkertaista.
Ruokarallia hoidettiin Woltin polkemana ja Finnair järjesti virtuaalista matkailua pahimpaan kaukokaipuuseen. Kauppojen ruokahyllyille ilmestyi jopa Finnairin business-luokan aterioita. Myös kotimaan matkailu sai uudenlaista tuulta purjeisiinsa, kun ihmiset suuntasivat sankoin joukoin vuokratuilla matkailuautoilla nauttimaan Lapin luonnosta.
”Kansa innostui puutarhanhoidosta, remontoinnista ja retkeilystä"
Kansa innostui puutarhanhoidosta, remontoimisesta ja retkeilystä. Siinä missä kivijalkaliikkeiden ovipumput hyytyivät asiakaskadosta, verkkokauppa puolestaan rullasi täydellä volyymilla. Myös auto- ja asuntokauppa vilkastui, ja keväällä 2021 mökkibuumi suorastaan räjähti käsiin. Loppukesästä menivät kaupaksi jo vanhat venevajatkin.
.
Uupumusta ja uusia nousuja
Kun sosiaalinen eristyneisyys oli jatkunut tarpeeksi pitkään, moni alkoi kyllästyä ja uupua tilanteeseen. Yksinäisistä ikäihmisistä tuli omien kotiensa vankeja ja jopa muistotilaisuuksia järjestettiin verkkoyhteyksien välityksellä. Koronavuoden aikana yksinäisyyden tunteet lisääntyivät koko väestön keskuudessa. Juuri tästä syystä työpaikan rooli sosiaalisena yhteisönä on jälleen alkanut tulla tärkeämmäksi.
Syksyä 2021 kohden ravintolat ja tapahtumajärjestäjät kertoivat kalenteriensa alkaneen täyttyä nopeasti. Oli selvää, että ihmiset halusivat jälleen tavata toisiaan: vaihtaa ajatuksia, tehdä työtä ja olla läsnä – mutta myös laulaa, juoda ja tanssia.
Halu matkailla ulkomaille näkyi myös suurena kysynnän piikkinä. Tosin sosiaalista mediaa ei päivitelty samoin kuin vanhaan hyvään aikaan, sillä aurinko- ja rantakuvat olisivat voineet herättää kansassa paheksuntaa.
.
Yrittäjyys kriisin keskellä
Nämä kaksi pandemiavuotta ovat muovanneet ihmisten rutiineja ja tottumuksia. Arvot ja asenteet muuttuvat kuitenkin hitaammin. Moni yksinyrittäjä heitettiin kerralla syvään päätyyn kyselemättä uimataidon perään. Kriisin keskellä voidaan tietysti ajatella, että pandemia kuuluu tyypillisen yrittäjäriskin piiriin, mutta ei se näin ole.
”Kriisin keskellä voidaan ajatella, että pandemia kuuluu tyypillisen yrittäjäriskin piiriin, mutta ei se näin ole"
Muuttuneen arjen ja kriisin keskellä yrittäjä joutuukin elämään melkoisissa paineissa. Mikäli yritys ei tee tulosta eikä liiketoiminta ole kannattavaa, ei yrityksellä ole tulevaisuutta. Yrittäjä toimii omalla riskillä, jonka vuoksi panokset ovat suuret. Vastuuta pitää kantaa sekä tuloksesta että työntekijöistä - oli kriisejä tai ei.
Kaksi viimeisintä vuotta ovat opettaneet paljon. On ollut aikaa valmistautua ja rakentaa oman elämän sekä toimeentulon exit-suunnitelmaa. Jokainen meistä tiedostaa, että jossain muhii aina uusi virus. Kun seuraava kriisi lyö aaltona maihin, oletko sinä valmis?
Siksi tärkeimmän kysymyksen esitänkin sinulle, yrittäjä.
Miten sinä olet varautunut ja huolehtinut omasta toimeentulostasi jos, ja kun, seuraava epidemia keikuttaa elinkeinoasi ja liiketoimintaasi? Oman toimeentuloni yritystoimintani päätyttyä minä vakuutan Yrittäjäkassan kautta. Ei auta, vaikka olisi kuinka hyvä yrittäjä – silti ulkopuoliset tekijät voivat johtaa ahdinkoon.
”Ei auta, vaikka olisi kuinka hyvä yrittäjä - silti ulkoiset tekijät voivat johtaa ahdinkoon"
Onneksi on olemassa taho, joka hoitaa minulle ansiosidonnaisen päivärahan pahan päivän varalle. Tuo taho on meidän yrittäjien oma työttömyyskassa. Siellä, yhdessä ja ainoassa Yrittäjäkassassa, me yrittäjät pystymme onneksi vakuuttamaan itsemme.
Mari Laaksonen
yrittäjä
CleanMarin Oy:n toimitusjohtaja Mari Laaksonen suhtautuu yrittäjyyteen intohimolla. Laaksonen toimii Helsingin Yrittäjien hallituksen puheenjohtajana ja Suomen Yrittäjien valtuuston varapuheenjohtajana. Yrittäjä on myös palkittu muun muassa Helsingin nuorena yrittäjänä vuonna 2009.
