Kategoria: Rohkein yrittäjä

Karoliina Keskikallion yrittäjätarina sai alkunsa mustikkapiirakasta. Leipomisesta innostuneen 12-vuotiaan Keskikallion mustikkapiirakasta tuli nopeasti hitti tuttavapiirissä, ja pian piirakoita ja muita leivonnaisia alettiin kysellä erilaisiin juhliin. Ensimmäiset askeleensa yrittäjänä Keskikallio otti vain 13-vuotiaana, kun hän perusti 4H-yrityksen.

Leipominen ja yrittäjyys jatkuivat, kun Keskikallio työllisti itsensä opintojensa ohessa kesäkahviloilla. Toiminta kasvoi, ja mukaan tuli hääkakkuja ja pitopalvelukeikkoja.

– Joka kesä rakensin kesäkahvilan uudestaan. Yöt leivoin, päivät myin kakkuja ja illalla kävin kaupassa seuraavaa päivää varten.

Hiljalleen yrittäjyys alkoi tuntua raskaalta.

– Koin olevani aika uupunut ja ajattelin, että ehkä yrittäjyys ei sittenkään ole minun juttuni, Keskikallio kertoo.

Yrittäjyys ei kuitenkaan jäänyt taakse, mutta muutti sen sijaan muotoaan melko perusteellisesti. Tänä päivänä Keskikallio pyörittää Pyhäkurua, joka on Suomen ainoa kallioseikkailupuisto. Pyhäkurussa kuljetaan vaijereiden varassa korkealla tunturimaisemissa, kiipeillään kallioilla ja ennen kaikkea haastetaan itsensä ylittämään omia rajoja ja pelkoja.

Huutokauppa muutti suunnitelmat

Vuonna 2024 Keskikallio muutti puolisonsa kanssa Pyhälle, jotta rakas lasketteluharrastus olisi helpompaa. Samalla tunturista löytyi pariskunnan unelmien koti. Ainoa avoin kysymys oli työpaikka, sillä Keskikalliolla ei vielä ollut tiedossa töitä kesäksi.

Ratkaiseva idea syntyi puolison heitosta. Huutokaupassa oli myynnissä paikallinen seikkailupuisto, ja puoliso ehdotti puolitosissaan Keskikalliolle puiston ostamista.

Ajatus jäi kytemään. Entä jos työpaikan hakemisen sijaan ostaisikin koko puiston? Pariskunta oli säästänyt opiskeluvuosien ajan rahaa omaa kotia varten. Kun idea seikkailupuiston ostamisesta syntyi, mielessä alkoi pyöriä uudenlainen mahdollisuus. Mitä jos asuntoon säästetyt rahat käytettäisiinkin seikkailupuistoon?

Lopullinen päätös syntyi huutokaupan aikana. Kun näytti siltä, että toinen tarjoaja oli viemässä kaupat, Keskikalliossa heräsi tuttu päättäväisyys.

– Ajattelin, että ei piru, kyllähän tämä on saatava itselle. Olisi harmittanut, jos joku toinen olisi vienyt puiston, Keskikallio muistelee.

Työpaikka löytyi lopulta hieman odottamattomalla tavalla, omistajan roolissa.

Rohkeus ei tarkoita pelottomuutta

Pyhäkuru sijaitsee Pyhätunturilla noin 300 metriä merenpinnan yläpuolella. Seikkailupuistossa kuljetaan kallioilla ja vaijereiden varassa korkealla tunturimaisemissa. Keskikalliolle itselleen tärkeintä ei kuitenkaan ole jännitys tai adrenaliini. Yrityksen ytimessä on ajatus siitä, että ihmiset pääsevät ylittämään itsensä ja kokemaan luonnon aivan uudella tavalla.

Seikkailupuistot mielletään helposti lapsiperheille tarkoitetuiksi, vaikka Pyhäkurulla asiakkaisiin kuuluu niin ryhmiä, pariskuntia kuin yksittäisiä seikkailijoitakin. Puistossa vierailee paljon turisteja ja somen myötä myös yhä useampi paikallinen kävijä löytää tiensä Pyhäkurulle.

– Minun mielestäni Pyhäkuru on ihmisille, jotka haluavat ylittää itsensä. Täällä kaikki ihmiset saavat kokea olevansa rohkeita. Joukkoon mahtuvat korkeita paikkoja pelkäävät, hurjapäät ja kaikki siltä väliltä. Valmiiksi rohkea ei tarvitse olla, Keskikallio vakuuttaa.

Luonnossa liikkumisen ei tarvitse olla rauhallista

Luonto on Keskikalliolle tärkeä osa sekä omaa elämää että Pyhäkurun toimintaa. Lapissa kasvanut Keskikallio on koulutukseltaan liikuntaneuvoja ja liikunnanohjaaja (AMK), ja erikoistunut nimenomaan luonto- ja elämysliikuntaan. Pyhäkurun taustalla onkin myös piilevä tavoite: lisätä ihmisten hyvinvointia luonnossa liikkumisen kautta.

Keskikallio haluaa haastaa ajatusta siitä, että luonnossa liikkumisen pitäisi aina tarkoittaa rauhallista vaellusta tai hiljentymistä. Hyvinvointia voi syntyä myös siitä, että sydän hakkaa, kädet puristuvat vaijerin ympärille ja lopulta ihminen huomaa tehneensä jotain, mitä ei hetkeä aiemmin uskonut uskaltavansa.

Keskikalliota kiinnostaa myös se, mitä ihmisen mielessä tapahtuu pelon hetkellä. Pyhäkurun oppaita on opetettu tunnistamaan asiakkaiden pelkoreaktioita ja auttamaan tilanteen rauhoittamisessa, jos jännitys meinaa yltyä liian kovaksi.

Pyhäkuru ei ole koskaan täysin valmis

Keskikalliolla riittää jatkuvasti uusia ideoita Pyhäkurun kehittämiseen. Suunnitteilla ja rakenteilla on uusia seikkailureittejä, kahvilan viihtyvyyteen on panostettu ja pitkään suunnitteilla ollut pakopelikin on valmistumassa.

Uusien ideoiden toteuttamiseen liittyy kuitenkin aina myös epävarmuutta. Esimerkiksi uuden reitin rakentaminen tai kahvilan avaaminen on suuri taloudellinen panostus ilman varmuutta siitä, kuinka kannattavaksi se lopulta osoittautuu. Keskikalliolle kyse ei ole vain kahvin myymisestä, vaan elämyksen tuottamisesta.

– Matkailijoille seikkailun päätteeksi tarjottu kuuma kaakao ja vaikkapa mustikkapiirakka voi olla juuri se pieni yksityiskohta, joka kruunaa kokemuksen, Keskikallio kertoo.

Kaikki kehitystyö ei myöskään näy asiakkaalle. Taustalla uudistetaan verkkosivuja, luodaan strategioita ja käydään jatkuvasti keskusteluja siitä, mihin suuntaan yritystä seuraavaksi viedään. Vaikka Keskikallio toimii Pyhäkurun kasvoina, päätöksiä pallotellaan paljon yhdessä puolison kanssa. Keskikallio kuvailee itseään innokkaaksi ideoijaksi, kun taas puoliso tuo suunnitelmiin hieman enemmän realismia ja harkintaa.

Tätä yrittäjyyden kulissien takaista maailmaa kaksikko aikoo avata myös uudessa podcastissa, jossa Pyhäkurun kehittämistä seurataan reaaliajassa. Tarkoituksena on puhua avoimesti niin ideoista, luvuista ja haasteista kuin keskeneräisistä suunnitelmistakin – ja ottaa myös kuulijat mukaan pohtimaan ratkaisuja. Ajatus sopii hyvin Keskikallion omiin arvoihin: rohkeuteen kehittyä ja yhdessä onnistumiseen.

– Haluamme näyttää, mitä kaikkea yrittäjyys oikeasti vaatii. Kaikkea ei tarvitse tietää valmiiksi, emme mekään aina tiedä. Ihmiset pääsevät mukaan näkemään eri vaiheet ja sen, millaisia päätöksiä yrityksessä tehdään, Keskikallio kertoo.

Keskikalliosta olisi hienoa, jos asiakkaat voisivat tulevaisuudessa olla mukana Pyhäkurun kehittämisessä. Yrittäjyyttä ei silloin rakennettaisi vain asiakkaille, vaan yhdessä heidän kanssaan.

Ihan vain tavallinen tyyppi

Keskikalliolle finaalipaikka Suomen rohkein yrittäjä -kilpailussa tuntui upealta ja rohkaisevalta. Keskikallio on tehnyt Pyhäkurun tarinaa näkyväksi vahvasti somen kautta. Kiillotetun yrityskuvan sijaan hän on halunnut näyttää onnistumisten rinnalla myös vaikeita hetkiä, ja ilman sosiaalista mediaa Pyhäkuru ei olisi saanut samanlaista näkyvyyttä.

– Kaikkein pelottavinta on ollut tulla nähdyksi juuri sellaisena kuin olen. Olen uskaltanut näyttää somessa ilot ja onnistumiset, mutta myös hankalat tunteet ja keskeneräisyyden. Finaaliin pääseminen sai minut ymmärtämään, että rohkeus on juuri se syy, miksi tarinani on tullut kuulluksi ja miksi ihmiset haluavat seurata ja kannustaa minua. Voi olla tosi pelottavaa tulla nähdyksi juuri sellaisena kuin on, Keskikallio kertoo.

Ulkopuolisilta saatu kannustus ja kehut ovat tuntuneet erityisen merkitykselliseltä. Esimerkiksi messuilla ihmiset ovat jopa tulleet pyytämään Keskikalliolta yhteiskuvia. Tätä kokemusta yrittäjä itse kuvailee hieman absurdiksi.

– Olen kuitenkin vain ihan tavallinen tyyppi.

Mirka Saarinen viihtyi hyvin työssään tapahtuma-alalla, eikä ollut koskaan haaveillut yrittäjyydestä. Saarinen oli nähnyt yrittäjyyden haastavat puolet yrittäjävanhempiensa kautta ja ajatellut, ettei sama polku olisi häntä varten.  

Ajatus omasta yrityksestä kuitenkin muuttui, kun hänen yli 90-vuotias Sulo-pappansa muutti muistisairaana hoivakotiin. Sosiaalinen ja huumorintajuinen pappa kaipasi päiviinsä kahta hyvin tavallista asiaa: juttuseuraa ja ulkoilua. 

Saarisen Sulo-pappa sai asua pitkään kotona vaimonsa hoidettavana, kunnes mummun voimat eivät enää riittäneet omaishoitajuuteen ja pappa muutti hoivakotiin. Perhe ajatteli muuton tuovan papan elämään turvallisuuden lisäksi myös sosiaalisuutta ja tekemistä. Ensimmäinen vierailu hoivakotiin muutti kuitenkin käsityksen. 

– Pinkit lasit pirstaloituivat kyllä aika lailla, kun tilanteen näki, Saarinen muistelee. 

Toiveena kiireetön seura

Hoivakodin arki näyttäytyi erilaisena kuin hän oli kuvitellut, eikä hoitajilla valitettavasti riittänyt aikaa muuhun kuin välttämättömyyksiin. Pappa olisi halunnut päästä ulos ja ennen kaikkea saada jonkun, jonka kanssa jutella kiireettömästi. Perhe vieraili papan luona viikonloppuisin, mutta arkipäivät olivat pitkiä ja yksinäisiä.

Saarinen alkoi miettiä, voisiko joku muu käydä papan luona säännöllisesti. Toiveissa oli sama tuttu ja sydämellinen ihminen, jonka kanssa viettää aikaa yhdessä ja joka voisi kertoa tapaamisen jälkeen perheelle, kuinka pappa voi. Saarinen perheineen alkoi etsiä papalleen seuraa, joka lähtisi kävelylle tai torille, olisi läsnä ja jäisi hetkeksi juttelemaan. Kun sopivaa vapaaehtoista ei löytynyt, perhe oli valmis maksamaan palvelusta. Sellaista ei kuitenkaan tuntunut olevan tarjolla. Niinpä Saarinen päätti rakentaa palvelun itse ja Seurana sai alkunsa. 

– Jos kukaan ei laita vanhusta etusijalle, niin me ainakin laitamme, Saarinen kertoo muistellessaan yrityksen perustamista. 

Saarisen tuttavat kannustivat viemään yritystä eteenpäin, mutta idea sai osakseen myös epäilyksiä. Saarinen kuitenkin luotti omaan intuitioonsa. 

Ensimmäinen asiakas jäi mieleen

Ensimmäisen asiakkaansa Lassen Saarinen muistaa edelleen lämmöllä. Lassen tytär otti Seuranaan yhteyttä, koska hän kaipasi muistisairaalle isälleen seuraa. Ruuhkavuosia elävällä tyttärellä ei ollut niin paljon aikaa isälleen kuin hän olisi halunnut, ja huoli isän hyvinvoinnista oli suuri. 

Saarinen aloitti itse Lassen seuralaisena. Yhdessä käytiin ulkoilemassa, ravintoloissa ja kauppakeskuksissa sekä vierailtiin jopa Lassen entisellä työpaikalla. 

– Hän oli niin onnellinen. Ulkoilu oli aina juhlan aihe, ja huumorilla ja ilolla pääsimme aina lähtemään. 

Kun Lassen kunto myöhemmin heikkeni, myös yhdessä tekeminen muuttui. Ulkoilemaan lähdettiin pyörätuolilla ja hoivakotiin muuttamisen jälkeen tapaamiset jatkuivat siellä. Lasse pysyi Seuranan asiakkaana elämänsä loppuun asti.

Seuraa, joka mukautuu elämän muuttuessa

Asiakkaalle pyritään löytämään ihminen, jonka persoona, kiinnostuksenkohteet ja elämäntilanne sopivat mahdollisimman hyvin hänen kanssaan yhteen. 

Seuralaisen kanssa tehdään tavallisia asioita, joita ystävänkin kanssa tehtäisiin. Yhdessä voidaan ulkoilla, käydä ostoksilla, lääkärissä, kirkossa tai hautausmaalla, harrastaa, muistella vanhoja tai vain jutella. Tekeminen muuttuu asiakkaan toimintakyvyn mukana. Aktiivinen urheilu voi vuosien kuluessa vaihtua tikanheittoon ja teatterikäynnit kirjan lukemiseen hoivakodissa. Lopulta tärkeintä ei välttämättä ole se, mitä tehdään, vaan se, että rinnalla on tuttu ihminen.  

– Tärkeintä on se läsnäolo. Joskus asiakas avaa silmänsä vain varmistaakseen, että olethan vielä siinä, Saarinen kuvailee. 

Pitkissä asiakassuhteissa seuralaisesta voi tulla asiakkaalle hyvin tärkeä henkilö. Saarisen mukaan joskus käy niinkin, että muistisairas asiakas muistaa tutun seuralaisensa nimen, vaikka omien sukulaisten nimet eivät enää muistuisikaan mieleen. 

Merkityksellistä työtä myös eläkeläisille

Seuranan toiminnan merkitys ei rajoitu vain asiakkaisiin. Yritys työllistää seuralaisiksi eläkeläisiä, jotka saavat työn kautta mahdollisuuden käyttää omaa aikaansa ja elämänkokemustaan muiden hyväksi, ja kiinnostusta työhön riittää. Seuranan listoilla on jo tuhansia eläkeläisiä, jotka haluaisivat toimia seuralaisina, ja sopivia ihmisiä etsitään myös esimerkiksi eläkeläis- ja senioriyhdistysten kautta. 

Seurana järjestää seuralaisilleen koulutuksia ja yhteisiä tapaamisia. Työ tuo monelle merkityksellisyyden lisäksi työkavereita, yhteisöllisyyttä ja syyn lähteä kotoa.  

– Tässä työssä kun antaa, saa vähintään tuplana takaisin, Saarinen kertoo. 

Työn merkityksellisyys nousee seuralaisten palautteissa kerta toisensa jälkeen tärkeimmäksi syyksi tehdä työtä, ja Seurana on saanut myös Suomen paras työpaikka -tunnustuksen vuonna 2021. Kiitosta toiminnasta tulee niin asiakkailta kuin heidän läheisiltäänkin. 

Yrittäjyys vaati luottamaan omaan ajatukseen

Seuranan rakentaminen ei ole ollut helppoa. Ensimmäisinä vuosina Saarinen teki pitkälti kaiken itse, ja tunnettuuden rakentaminen oli hidasta. Erityisen haastava vaihe koitti koronapandemian aikana, kun yrityksen koko toiminnan ytimessä oleva ihmisten kohtaaminen vaikeutui. Silti Saarinen ei ole miettinyt yrityksen jättämistä. 

– Olen rakentanut palvelun itselleni, omaan tarpeeseen, tärkeän asian vuoksi, Saarinen kertoo. 

Hän pitää jopa vahvuutena sitä, ettei tullut alun perin hoiva-alalta. Aiemmassa työelämässään hän oli oppinut katsomaan palveluita vahvasti asiakkaan näkökulmasta, ja sama ajatus siirtyi Seuranaan. 

– Hyppäsin rahallisesti johonkin, mihin ei ehkä olisi kannattanut, olihan se iso riski. Mutta en voisi kuvitella tekeväni enää mitään muuta. 

Finaalipaikka toi tärkeälle työlle näkyvyyttä

Pääsy Suomen rohkein yrittäjä -kilpailun finalistiksi oli Saariselle sekä yllätys että tärkeä tunnustus. Erityisen merkityksellistä oli kilpailun tuoma näkyvyys. Seuranan tunnettuuden rakentaminen on ollut hidasta, ja Saarinen toivoo yhä useamman löytävän palvelun silloin, kun omassa lähipiirissä on seuraa kaipaava ihminen. 

Saarinen näkee Seuranan kaltaiselle palvelulle tulevaisuudessa yhä enemmän tarvetta. Moni ruuhkavuosia elävä läheinen kantaa huonoa omaatuntoa siitä, ettei aikaa ikääntyvälle vanhemmalle tai muulle läheiselle ole niin paljon, kuin haluaisi. Samalla Saarinen toivoisi, että Suomessa ymmärrettäisiin nykyistä paremmin ennaltaehkäisevän työn ja yksinäisyyden vähentämisen merkitys. 

Tulevaisuudessa Saarinen haluaa Seuranan kasvavan, mutta ei vanhusten kustannuksella. Tavoitteena on pitää huolta siitä, että Seurana on hyvä paikka myös työtä tekeville seuralaisille. Kasvun rinnalla Saarinen haluaa säilyttää sen, mistä kaikki aikanaan alkoi: aidosta kohtaamisesta.

Seuranassa onnistumista mitataan lopulta hyvin yksinkertaisella tavalla. 

– Kun seuralainen, asiakas ja omainen ovat kaikki tyytyväisiä, tiedämme olevamme oikeilla jäljillä, Saarinen kiteyttää.