Kuvassa Mari Laaksonen. Valokuvaaja Terotemedia / Tero Takalo-Eskola

Mari Laaksonen muistelee blogikirjoituksessaan koronan tuomia iloja ja suruja aina retkeilyintoilusta ikäihmisten yksinäisyyteen. Miten syvässä päädyssä pulikoivat yksinyrittäjät pärjäävät ja missä pandemia-aikana liikkuvat normaalin yrittäjäriskin rajat, Laaksonen pohtii. Erityisesti yrittäjä korostaa exit-suunnitelman laatimisen merkitystä tulevien kriisien varalle.

Kiinasta kuului kummia

Kiinan Wuhanista kuului kummia jo vuoden 2019 lopulla: tappava virus jylläsi kaupungissa täydellä voimalla. Euroopassa koimme tämän hyvin kaukaiseksi asiaksi. Mutta eipä aikaakaan, kun virus saavutti Suomen, ja ensimmäinen tartuntatapaus uutisoitiin kesken turistikauden Suomen Lapissa.  

17. maaliskuuta 2020 Suomen hallitus julisti voimaan valmiuslain. Edellisenä päivänä oli päätetty sulkea koulut. Suomi ja koko maailma olivat muuttuneet yhdessä yössä. Kansalaisten arki muuttui äkkiä täysin kotikeskeiseksi, kun laaja etätyösuositus siirsi noin puolet työtätekevästä väestöstä ja lähes kaikki opiskelijat etätöihin ja -opiskeluun.

Suomi sulki ovensa ja jopa Uudenmaan rajalle viriteltiin rajavyöhykettä. Suuri osa vapaa-ajan palveluista, kaupoista, ravintoloista, liikkeistä ja hotelleista suljettiin. Isoja festivaaleja peruttiin, ja urheilukilpailut esitettiin tyhjille katsomoille. Kevään 2020 sulkulistan jatkoksi pääsi myös päiväkodit, koulut sekä harrastukset.

”Teams-kokoukset hoituivat kotoa käsin kauluspaidassa ja kalsareissa”

Nämä muutokset aiheuttivat useille suomalaisille myös ongelmia, vaikka moni toivottikin aluksi vaihtelun tervetulleeksi. Pienessä hetkessä ei ollut kiire enää mihinkään. Kadut olivat autioita eikä työmatkaruuhkasta ollut tietoakaan. Kokoukset hoituivat mökkilaiturilta tai kotoa käsin kauluspaidassa ja kalsareissa.

Työnteko zoomaillen ja Teams-välitteisesti tuntui aluksi uudelta ja innostavalta. Perheillä oli enemmän aikaa yhdessäoloon. Arjesta tuli kiireetöntä ja yksinkertaista.  

Ruokarallia hoidettiin Woltin polkemana ja Finnair järjesti virtuaalista matkailua pahimpaan kaukokaipuuseen. Kauppojen ruokahyllyille ilmestyi jopa Finnairin business-luokan aterioita. Myös kotimaan matkailu sai uudenlaista tuulta purjeisiinsa, kun ihmiset suuntasivat sankoin joukoin vuokratuilla matkailuautoilla nauttimaan Lapin luonnosta. 

”Kansa innostui puutarhanhoidosta, remontoinnista ja retkeilystä”

Kansa innostui puutarhanhoidosta, remontoimisesta ja retkeilystä. Siinä missä kivijalkaliikkeiden ovipumput hyytyivät asiakaskadosta, verkkokauppa puolestaan rullasi täydellä volyymilla. Myös auto- ja asuntokauppa vilkastui, ja keväällä 2021 mökkibuumi suorastaan räjähti käsiin. Loppukesästä menivät kaupaksi jo vanhat venevajatkin. 

.

Uupumusta ja uusia nousuja

Kun sosiaalinen eristyneisyys oli jatkunut tarpeeksi pitkään, moni alkoi kyllästyä ja uupua tilanteeseen. Yksinäisistä ikäihmisistä tuli omien kotiensa vankeja ja jopa muistotilaisuuksia järjestettiin verkkoyhteyksien välityksellä. Koronavuoden aikana yksinäisyyden tunteet lisääntyivät koko väestön keskuudessa. Juuri tästä syystä työpaikan rooli sosiaalisena yhteisönä on jälleen alkanut tulla tärkeämmäksi. 

Syksyä 2021 kohden ravintolat ja tapahtumajärjestäjät kertoivat kalenteriensa alkaneen täyttyä nopeasti. Oli selvää, että ihmiset halusivat jälleen tavata toisiaan: vaihtaa ajatuksia, tehdä työtä ja olla läsnä – mutta myös laulaa, juoda ja tanssia.

Halu matkailla ulkomaille näkyi myös suurena kysynnän piikkinä. Tosin sosiaalista mediaa ei päivitelty samoin kuin vanhaan hyvään aikaan, sillä aurinko- ja rantakuvat olisivat voineet herättää kansassa paheksuntaa. 

.

Yrittäjyys kriisin keskellä

Nämä kaksi pandemiavuotta ovat muovanneet ihmisten rutiineja ja tottumuksia. Arvot ja asenteet muuttuvat kuitenkin hitaammin. Moni yksinyrittäjä heitettiin kerralla syvään päätyyn kyselemättä uimataidon perään. Kriisin keskellä voidaan tietysti ajatella, että pandemia kuuluu tyypillisen yrittäjäriskin piiriin, mutta ei se näin ole.

”Kriisin keskellä voidaan ajatella, että pandemia kuuluu tyypillisen yrittäjäriskin piiriin, mutta ei se näin ole”

Muuttuneen arjen ja kriisin keskellä yrittäjä joutuukin elämään melkoisissa paineissa. Mikäli yritys ei tee tulosta eikä liiketoiminta ole kannattavaa, ei yrityksellä ole tulevaisuutta. Yrittäjä toimii omalla riskillä, jonka vuoksi panokset ovat suuret. Vastuuta pitää kantaa sekä tuloksesta että työntekijöistä – oli kriisejä tai ei. 

Kaksi viimeisintä vuotta ovat opettaneet paljon. On ollut aikaa valmistautua ja rakentaa oman elämän sekä toimeentulon exit-suunnitelmaa. Jokainen meistä tiedostaa, että jossain muhii aina uusi virus. Kun seuraava kriisi lyö aaltona maihin, oletko sinä valmis? 

Siksi tärkeimmän kysymyksen esitänkin sinulle, yrittäjä.

Miten sinä olet varautunut ja huolehtinut omasta toimeentulostasi jos, ja kun, seuraava epidemia keikuttaa elinkeinoasi ja liiketoimintaasi? Oman toimeentuloni yritystoimintani päätyttyä minä vakuutan Yrittäjäkassan kautta. Ei auta, vaikka olisi kuinka hyvä yrittäjä – silti ulkopuoliset tekijät voivat johtaa ahdinkoon.

”Ei auta, vaikka olisi kuinka hyvä yrittäjä – silti ulkoiset tekijät voivat johtaa ahdinkoon”

Onneksi on olemassa taho, joka hoitaa minulle ansiosidonnaisen päivärahan pahan päivän varalle. Tuo taho on meidän yrittäjien oma työttömyyskassa. Siellä, yhdessä ja ainoassa Yrittäjäkassassa, me yrittäjät pystymme onneksi vakuuttamaan itsemme.

Mari Laaksonen

yrittäjä

---

CleanMarin Oy:n toimitusjohtaja Mari Laaksonen suhtautuu yrittäjyyteen intohimolla. Laaksonen toimii Helsingin Yrittäjien hallituksen puheenjohtajana ja Suomen Yrittäjien valtuuston varapuheenjohtajana. Yrittäjä on myös palkittu muun muassa Helsingin nuorena yrittäjänä vuonna 2009.

Toissa vuoden syksyllä viimeistelin liiketoimintasuunnitelmaani. Siinä konkretisoitui kirjallisessa muodossa, kuinka itseni tulevaisuudessa elätän. Oli perhosia vatsassa, kuten yritykseni uudessa logossakin. Päivät olivat kuluneet tutustuessani laskutusohjelmiin, kirjanpitoyrityksiin, web-hotelleihin ja domain-tarjoajiin. Valmennuskeskuksen järjestämän yrittäjäkurssin ”vertaisryhmän” ja siellä solmittujen suhteiden avulla sparrasimme toinen toisiamme. Yksin yrittäminen tulisi olemaan yksinäistä puuhaa, joten verkostoituminen kannattaa. Verkostoitumisen voimaa ei korosteta koskaan liikaa. Verkostoon kuuluvat paitsi oman ammattialan piiriin kuuluvat tahot, myös lähiverkosto eli oma perhe ja ystävät.
Olin yritykseni rekisteröintivaiheessa useaan otteeseen yhteydessä Patentti- ja rekisterihallitukseen (PRH), koska firmani nimi aiheutti päänvaivaa. On syytä varautua siihen, että PRH ei hyväksy ensimmäistä ehdotusta. Nimen taustatutkimukseen kannattaa nähdä vaivaa ja varautua muuttamaan sitä tai sen muotoa. Itselleni kävi juuri näin, joskaan jälkeenpäin ajateltuna sillä ei ole ollut kovin suurta merkitystä. Viestintäviraston verkkosivuilta voi etsiskellä .fi -domainia ja varata heti sopivan sen löytyessä.
Olin tuskaisen tietoinen siitä, että minua tullaan ensimmäisenä lähestymään lähinnä laskujen merkeissä. Vakuutusyhtiö; YEL ja vastuuvakuutukset. Markkinointiin upposi oma siivunsa, verkkosivut ja käyntikortit tosin saivat tässä vaiheessa riittää. Käännätin sivuni myös ruotsiksi ja suppeammin englanniksi, sillä alallani on hyvä pystyä palvelemaan vähintään myös toisella kotimaisella. Useista pienehköistä kuluista kertyy helposti sievoinen summa aloituskustannuksia, joihin pitää olla varautunut. Erilaiset markkinointitahot alkavat soittelemaan ja tarjoamaan palveluitaan – näistä on löydettävä jyvät akanoista. Enimmäkseen on valitettavasti niitä akanoita, joten kannattaa pitää pää kylmänä ja muotoilla ystävällisen jämäkkä ”ei-kiitos” -fraasi jo valmiiksi.
Viranomais- ym. tahot ohjaavat asiakaskontaktit mielellään verkkoon, mikä on luonnollista. Surffaaminen netissä tietoja etsiessä oli välillä hieman sekavaa ja aikaa vievää, mutta tarvittaessa olen aina löytänyt myös puhelinnumeron, josta olen saanut henkilökohtaista palvelua. NewCo Helsingin konsultaatiota ja sparrausta kiitän. Arvostan suuresti, kuinka mahtavaa palvelua Helsingin kaupunki tarjoaa yrittäjilleen. NewCo:ssa on jatkuvasti tarjolla erilaisia verkostoitumis- ja koulutustilaisuuksia.
Vuoden varrella toimeksiantoni ovat olleet hyvin vaihtelevia. Liiketoimintasuunnitelma on elänyt valtavasti. Jotkut todennäköisiksi ajattelemani asiakasryhmät eivät olekaan osoittautuneet omikseni. Olen todennut, ettei kannata jumiutua liikaa siihen, mitä on suunnitellut. On jatkuvasti oltava avoinna uusille mahdollisuuksille. Uusi asiakassuhde on saattanut löytyä yllättävältä taholta, joka etukäteen ei ollut käynyt edes mielessä. Silti suunnitelmallisuus on hyvä, suorastaan ehdoton edellytys yrittäjänä toimimiselle.
Kaikki tuntemani yrittäjät korostivat etukäteen hyvän kirjanpitäjän merkitystä. Tämä siis niille, jotka haluavat käyttää työaikansa omaan osaamisalueeseensa ja jättää kirjanpidon sen ammattiosaajalle. Kävin etukäteen tutustumassa pariin tilitoimistoon kirjanpidon merkeissä. Tunsin jo etukäteen kokeneen kirjanpitäjän, joka myös on yksityisyrittäjä ja jonka kanssa olimme alun perin keskustelleet yhteistyöstä. Onneksi päädyin tähän tuttavaani, alansa ammattilaiseen, joka itsekin yksityisyrittäjänä pystyi samaistumaan tilanteeseeni ja lisäksi oli todellakin kilpailukykyinen hinnoitellultaan. Olen tämän vuoden varrella tullut läheiseksi kirjanpitäjäni kanssa ja saanut rahanarvoisia neuvoja, myös jämäköitä ohjeita erilaisissa itselleni hankalissa tilanteissa. Saamani neuvon –  Hyvä kirjanpitäjä on yrittäjän parhaita ystäviä – allekirjoitan painavalla musteella.
Yksinyrittäjänä olen tullut huomaamaan, kuinka yksin olen arjen keskellä. On hyvä pitää arkirytmi mahdollisimman normaalina ja säännöllisenä. Työni luonteen vuoksi saattaa usein olla töitä, kun muut ovat jo kotona. Arki olisi silti hyvä saada rytmittymään muun maailman menon mukaiseksi. Omasta kunnosta, terveydestä ja jaksamisesta huolehtiminen on erityisen tärkeää. Liikunta, ulkoilu ja sosiaaliset kontaktit ystäviin – sekä vanhoihin että uusiin – ovat itselleni olleet henkireikiä.
On myös suuri etuoikeus tehdä töitä erilaisissa paikoissa ja poikkeaviin aikoihin. Kahviloissa kirjoittaminen on inspiroivaa, yhteistyökumppanin tapaaminen lounaan tai aamiaisen merkeissä, ulkoilu keskellä päivää ja suuntaaminen asiakkaan luo, kun normityöaika päättyy ovat yrittäjyyden parhaita puolia.  Kohta taakse jäävä vuosi yrittäjänä on antanut paljon ja opettanut itsestäni. Parhaimmillaan, yrityksen ja erehdyksen kautta, ehkä myös muutaman huonosti nukutun yön jälkeen, saattaa löytää itsenä unelmatyössään, jossa huomaakin tekevänsä juuri sitä, minkä parhaiten osaa ja pystyvänsä keskittymään sellaisiin työtehtäviin, jotka itselle ovat erityisen mielekkäitä. Toivotan kaikille rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta ottaa askeleet kohti yrittäjyyttä!
Kirjoittaja
Mari Wilenius
Taidearviointi kultainen Valööri
www.valoori.fi