Lähtökuopissa yrittäjyyteen

Keväällä 2016 tein päätöksen ryhtyä yrittäjäksi. Olen koko tähänastisen työurani ollut toisen työnantajan palveluksessa toimien asiantuntijatehtävissä museo- ja huutokauppa-alalla. Nyt olisi sopiva aika tehdä muutos työelämässäni.
Fakta oli myös se, ettei valintani ollut omani ja ”täysin vapaaehtoinen”. Jäin työttömäksi. Työnäkymät melkein viisikymppiselle eivät näyttäneet kovin valoisilta. Olin monesti aiemmin miettinyt millaista olisi ryhtyä yrittäjäksi. Pitäisi olla humanistin koulutuksen lisäksi myös kaupallista koulutusta. Pitäisi olla suvussa yrittäjätaustaa. Pitäisi olla paljon pääomaa. Väärin, väärin, väärin. Lisäkoulutusta voi hankkia, yrittäjäsukutausta on vain pinttynyt myytti, pääomahan minulla on – paljon osaamista, verkostoja jne. –  muuta esim. taloudellista tukea on saatavilla. Tietysti aikamoista riskinottoa yrittäjäksi lähteminen vaatii, mutta mitkä olivat vaihtoehdot. Jäädä ansiosidonnaiselle odottamaan, että töitä tarjottaisiin?
Unelmaani vei eteenpäin ajatus, että voisi tehdä juuri sitä mitä parhaiten osaa. Voisi olla oma pomonsa. Voisi valita mihin keskittyä. Voisi hankkia mielenkiintoista lisäkoulutusta ja todeta, että vielä voi saada aikaan jotain erilaista vielä tässä elämässä.
Viime kevät, kesä ja syksy kuluivat pohdiskelun, opiskelun, laskelmien, suunnittelun, verkostojen verestämisen ja uusien luomisen merkeissä. Oli onnekasta tuntea ja huomata, että en ole yksin painiskelemassa näiden asioiden parissa. Sain valtavasti tukea eri tahoilta; valtiolta (TE-toimisto, verovirasto), kaupungilta (NewCo, Helsingin uusyrityskeskus), muilta yrittäjiltä, entisiltä kollegoilta, eri yhteisöiltä, unohtamatta lähitukiverkostoani, joka jaksoi ja jaksaa edelleen valaa uskoa ja innostua kanssani yritysideastani ja sen kannattavuudesta. Suuri merkitys oli myös rohkaisuilla puhua ääneen ja kertoa avoimesti tilanteestani. Ei ole häpeällistä eikä tavatonta olla työtön ja joutua vaihtamaan työelämän suuntaviivoja. Se on osoittautunut suureksi mahdollisuudeksi.
Muutaman asian haluan mainita vielä tarkemmin, TE-toimisto järjesti yrittäjä-kurssin korkeakoulutaustaisille yrittäjäksi aikoville. Pääsin tähän kuukauden mittaiseen koulutukseen, jonka järjesti Valmennuskeskus. Sen systemaattisesti rakennettu sisältö sekä ammattitaitoiset kouluttajat Marika Roth ja Pia Petäjä valoivat ryhmäämme todellisen yrittäjähengen.
Tästä kehittyi minulle henkilökohtaisesti todella tärkeäksi muodostunut Creatiimi -yhteisö – 15:n aloittavan yrittäjän porukka, jonka kanssa saatoimme vaihtaa ajatuksia kokemuksia, ideoita, myös epätoivon hetkiä ja onnistumisia. Vuorotellen joku meistä on rekisteröinyt yrityksen. Jotkut ovat vielä suunnitteluvaiheessa. Tapaamme säännöllisesti edelleen ja sparraamme toisiamme. Myöskään ei voi unohtaa hyvän kirjanpitäjän merkitystä, joka monen asi antuntijan mukaan on ”yrittäjän paras ystävä”. Tämän kyllä myös allekirjoitan.
Yrittäjänä aloittamisen varjopuolena olen kokenut mm. tiedonsaannin vaikeuden. Verkkoviidakko jossa elämme, on hämmästyttävän monimutkainen ja aikaa viepä. Myös markkinointiosaaminen on taito, jota ei ole korostettu tarpeeksi missään vaiheessa – ilman tätä ei ole asiakkaita ja kassavirtaa. Tässä vaiheessa se viekin leijonanosan työpäivästäni – sparraajani tekee kanssani korvaamatonta työtä. Haastavaa on myöskin uskaltaa laskuttaa ja hinnoitella oikein ja tarpeeksi, jotta on mahdollista peittää kustannukset ja tehdä vielä tulostakin.
Olen kiitollinen SYTille, jonka jäsen nykyään olen, siitä että saan kertoa omista kokemuksistani yrittäjyyden alkutaipaleella. Nyt on ensimmäinen kvartaali takana ja olen päässyt jo jonkinlaisten rutiinien herraksi. Katson innostuksella tulevaan ja uusiin mielenkiintoisiin haasteisiin. Kevät tulee iloisella ja vaihtelevaisella kohinalla.
Jutun kirjoittaja,
Mari Wilenius
Taidearviointi kultainen Valööri
www.valoori.fi