Työttömyysturvajärjestelmä

Työttömyyden aikaista toimeentuloa turvataan joko työttömyyspäivärahalla tai työmarkkinatuella. Työttömyyspäiväraha voi olla ansiopäivärahaa tai peruspäivärahaa. Kansaneläkelaitos huolehtii perusturvan eli peruspäivärahan ja työmarkkinatuen maksamisesta. Työttömyyskassassa vakuutettuna olevalle työttömyyspäiväraha maksetaan ansiopäivärahana.

Pääsääntöisesti palkansaajakassat vakuuttavat palkansaajat ja yrittäjäkassa vakuuttaa yrittäjät. Kahden kassan jäsen ei voi olla samanaikaisesti. Työttömyyskassa kannattaa valita aina päätoimen mukaan.

Työttömyysturvalain mukaan päätoiminen yrittäjä voi olla palkansaajakassan jäsen vain jälkisuoja-ajan eli 18 kuukautta yritystoiminnan aloittamisesta lähtien. Jos aloittava yrittäjä siirtyy Yrittäjäkassaan kolmen kuukauden kuluessa yrittäjäksi ryhtymisestä, ansioturvaan ei tule katkosta. Lisätietoa kohdassa Palkansaajasta yrittäjäksi.

Työttömyysturvassa yrittäjäksi luetaan henkilö, joka työskentelee yrityksessä, josta hän itse tai hän yhdessä perheensä kanssa omistaa laissa määritellyn osuuden. Yrittäjänä pidetään myös henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työ- tai virkasuhteessa (esim. freelancer ja laskutusyhteisöjen kautta tehtävä työ eli ns. kevytyrittäjät). Työttömyysturvassa yrittäjiä ovat YEL- ja MYEL-vakuutettujen yrittäjien lisäksi tietyin edellytyksin yrityksessä työskentelevät TyEL-vakuutetut osaomistajat sekä yrittäjän perheenjäsenet. Pelkkä yrityksen tai sen osan omistaminen ei vielä tee yrittäjää.

Yrittäjä on työttömyysturvan piirissä, kun hän työllistyy siten, että hänen eläkevakuutuksensa perusteena oleva työtulo on vähintään 13 247 euroa vuodessa.

Työttömyysturvaa sääntelee vuonna 2002 annettu työttömyysturvalaki. Laki sisältää säännökset Suomessa asuvan työttömän työnhakijan työnhaun taloudellisten mahdollisuuksien ja työmarkkinoille pääsyn ja paluun edellytysten parantamisen turvaamiseksi, korvaamalla työttömyydestä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä työttömyyspäivärahalla tai työmarkkinatuella.

Työttömyysturvaa koskevan lainsäädännön kehittämisestä ja valmistelusta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö.